Kirkon ensimmäiset urut

Kirkon ensimmäisten urkujen soittopöytä

Kirkon toisten urkujen soittopöytä . Urut vihittiin käyttöön 2.4.1958.

Alvar Aallon suunnitteleman seurakuntalon urut. Urut ovat vuodelta 1985.

Ensimmäiset urut saatiin Alajärven kirkkoon vuonna 1910. Ne hankittiin siihen aikaan Nastolan lukkarina vaikuttaneelta Jaakko Adiel Sauralta (Söyring), joka oli Alajärven pitkäaikaisen lukkarin Juho Söyringin poika.

Ensimmäiset urut

Alajärven kirkonkokouksen pöytäkirjan 26.6. 1910 mukaan "Nastolan lukkari-urkuri A. Saura oli Lahden kauppalassa pidetyssä urkutehtaan konkurssihuutokaupassa ostanut 2500 markalla tehtaassa tekeillä olevat 10-ääniset kirkkourut, jotka hän tarjosi Alajärven seurakunnalle 2500 markan hinnasta luvaten myös tulla niitä kirkkoon ylöspanemaan täydelliseen kuntoon 5:den vuoden takauksella." Tästä käy ilmi,että Saura oli toiminut yhteistyössä Lahden urkutehtaan ja Albanus Jurvan kanssa ja saanut sitä kautta vaikutteita myös E.F. Walckerilta. Urkuja on pidetty ainakin tähän asti täysin Sauran itsensä rakentamina, niin kuin Valangin matrikkelissakin todetaan, mutta niitä voitaneen pöytäkirjaotteen nojalla pitää hänen ja Lahden Urkutehtaan yhteistyön tuloksena.

Uruissa oli 10 äänikertaa kahdella sormiolla ja mekaaninen koneisto. Kirkonkokous päätti 14.8. 1910 kutsua maisteri Heikki Klemetin urkuja tarkastamaan, ja hänen lausuntonsa soittimesta olikin varsin hyvä. Urut palvelivat seurakuntaa aina 1950-luvun lopulle asti, jolloin ne saivat väistyä uusien tieltä. Minne osat joutuivat sen jälkeen, siitä ei ole varmaa tietoa. Ainoana muistona muutaman valokuvan lisäksi uruista on jäljellä soittopöytä ja fasadin huippukoriste kirkon vintillä sekä vanha urkupenkki. Soitin edusti tyypillisesti omaa aikakauttaan, paitsi että koneisto oli mekaaninen, vaikka tuohon aikaan pienetkin soittimet olivat jo lähes poikkeuksetta pneumaattisia. Dispositio edusti romantiikkaa tyypillisimmillään, voimakkaan pääsormion vastapainona oli hiljainen II sormio.

Dispositio (rekisteritapeissa säilynyt)
Lahden Urkutehdas - J.A. Saura 1910
 

I sormio
II Sormio
Bordun 16'
Salicional 8'
Principal 8'
Flauto dolce 4'
Concertflöte 8'
 
Viola di Gamba 8'
Jalkio
Octava 4'
Subbass 16'
Mixtur 3f
Violoncelle 8'
 

Mekaaninen koneisto ja hallinta
Is oktaavikoppeli, I/P, II/I
Tutti
IIs paisutuskaapissa
Calcant
 

Kirkon toiset urut

Vielä hetki sitten paikallaan olleet urut olivat siis Alajärven kirkon toiset. Ne oli rakentanut Kangasalan Urkutehdas vuonna 1958. Kolmisormioisessa soittimessa oli 33 itsenäistä äänikertaa ja kellot, koneisto oli sähköpneumaattinen. Tarjousta oli pyydetty lisäksi ainakin Gebr. Riegeriltä Tsekkoslovakiasta, mutta kirkkovaltuusto hyväksyi Kangasalan Urkutehtaan tarjouksen 16.10. 1956 pitämässään kokouksessa. Kokonaishinnaksi tuli 5,860,000 markkaa, ja soittimen oli määrä olla valmis joulukuun 1957 puoleenväliin mennessä. Disposition laati ja julkisivun suunnitteli tehtaan tekninen johtaja Erkki Valanki, ja äänityksestä vastasi Antti Helanen. Lopputarkastuksen suoritti Tauno Äikää, ja soitin vihittiin käyttöön 2.4. 1958. Vanhat urut purettiin pois uusien tieltä, ja samaan aikaan urkuparvea laajennettiin suuremman kuorotilan aikaansaamiseksi.

Soitin edustaa tuon ajan ns. yleis- tai kompromissiurkutyyliä, joka suunniteltiin aikanaan sellaiseksi, millä kaikenlainen urkumusiikki soisi yhtä hyvin. Tavoite oli hyvä, mutta toisaalta kompromissiurku ei palvele mitään tyyliä erityisen hyvin. Urut on rakennettu parven takaseinään kiinni, ja urkukaappi on avoin ylhäältä. Fasadin keskellä on jalkion äänikertoja (principal, nachthorn) ja sivuilla pääsormion kahdeksan- ja nelijalkaisen principalin pillejä. Heti niden takana on keskellä jalkion muita äänikertoja ja sivuilla I sormion pienet äänikerrat. Suuria äänikertoja on sijoitettu urkukaapin molemmille sivuseinille c- ja cis-puolittain. Tällainen asettelu ei ainakaan tee sointia järin yhtenäiseksi, mikä ainakin pohjaäänikertojen tai trumpetin kannalta olisi lähes välttämätöntä. Jalkion suurten äänikertojen takana on ahtaahko virityskäytävä ja takimmaisena sijaitsevat paisutuskaapit, II sormio salista katsoen oikealla ja III sormio vasemmalla. Ilmanantolaitteisto sijaitsee pääosin paisutuskaappien alapuolella ja itse puhallin oikealla kaapin ulkopuolella. Soittopöytä on muutaman metrin päässä irrallaan urkukaapista ja soittaja istuu kasvot kirkkosaliin päin.
Dispositio

Oy Kangasalan Urkutehdas Ab 1958, opus 622
 

I Sormio
II Sormio
III Sormio
Jalkio
Quintaden 16'
Gedackt 8'
Rohrflöte 8'
Subbass 16'
Principal 8'
Principal 4'
Salicional 8'
Bordun 16'
Hohlflöte 8'
Blockflöte 4'
Unda maris 8'
Principal 8'
Oktave 4'
Waldflöte 2'
Koppelflöte 4'
Nachthorn 4'
Rohrflöte 4'
Quintflöte 1 1/3'
Gemshorn 4'
Rauschpfeife 2 2/3' 2f
Nasat 2 2/3'
Scharf 1' 3-4f
Principal 2'
Posaune 16'
Flachflöte 2'
Dulzian 8'
Sesquialter 2 2/3' 2f
Schalmei 4'
Mixtur 1 1/3' 4-5f
Kellot a-d2
Zimbel 1/2' 3f
 
Trompete 8'
Vibrator II
Englisch horn 8'
 
 
 
Klarine 4'
 
 
 
Vibrator III
 
 

Sähköpneumaattinen koneisto ja hallinta

Kaksi vapaata kombinaatiota, Tutti, kielten poistaja, rekisterien vapauttaja
Normaaliyhdistimet, II/I 16', III/I 4', III/P 4', kenraalikoppeli polkimella
Kenraalicrescendo ja sen avaaja polkimella
II ja III sormiot paisutuskaapissa
Dispositio on kompromissiuruille tyypillinen, pohjaäänikertoja on verrattain vähän ja ne on äänitetty melko hiljaisiksi, pääsormion principalia lukuunottamatta. Yläsäveläänikertoja sen sijaan löytyy paljon, etsittiinhän kompromissiuruissa ensisijaisesti barokin piirteitä. Peruspleno eli principal-äänikertayhdistelmä on melko yläsävelvoittoinen, mikä kyllä palvelee barokkisoittoa, mutta ei niinkään virsilaulun säestystä, mikä on urkujen tärkein tehtävä tässä tapauksessa. Kirkon melko kuivassa akustiikassa tämä ilmiö tehostuu entisestään, yläsävelet kuuluvat hyvin mutta pohja jää kuulumatta. Kauniitakin yhdistelmiä kyllä löytyy, pääsormion hohlflöte pyöreydessään on tämän ajan muihin soittimiin verrattuna melko kaunis. Toisen sormion suboktaavikoppelin kanssa on mahdollista saada melko hyvä 16-jalkainenkin pohja hiljaisiin rekisteröinteihin. Myös jalkion subbass kuuluu soittimen hyviin puoliin, vaikka sekin on melko hiljainen.

Koneistotyyppinä sähköpneumatiikka ei yleensäkään yllä mekaanisen koneiston tasolle, ainakaan toimintavarmuudessa. Varsinkin talvisaikaan lämpötilojen ja kosteuden suuretkin heittelyt eivät ole hyväksi, ja kaikenlaisia pieniä vikoja ilmenee melko usein. Soittimeen on tehty kaksi suurempaa korjaus- ja muutostyötä. Ensimmäisessä soittopöytää siirrettiin lähemmäs parven kaidetta suuremman kuorotilan aikaansaamiseksi. Jälkimmäinen korjaustyö tehtiin kirkon peruskorjauksen yhteydessä, jolloin uusittiin joitain pneumatiikkaosia ja fasadin puuosien kulmikkaat muodot muutettiin pyöreiksi, kirkon interiööriin paremmin sopiviksi.

Seurakuntatalon urut

Alvar Aallon suunnittelemaan seurakuntataloon saatiin urut vuonna 1985. Ne on rakentanut urkurakentamo Matti Erola Nummelasta. Täysmekaanisessa soittimessa on kymmenen äänikertaa jaettuna kahdelle sormiolle ja jalkiolle. Soitin on tyypillinen "kappeliurku", siinä on vain virsisoittoon ym. tarvittavat "välttämättömät" äänikerrat. Sotkamon urkurakentajat peruskorjasi urut vuonna 2002 Pentti Pellon suunitelman mukaisesti. Aiemmin ongelmana ollutta ilmanantokoneistoa muutettiin tehokkaammaksi ja urut äänitettiin uudelleen. Merkittävin muutos tapahtui ykkössormion aiemmin kolmikuoroiselle mixturalle. Kahdesta alimmasta oktaavista otettiin yksi kuoro pois ja c1:stä ylöspäin muutettiin yksi kuoro terssiksi. Sointi on nyt cornetmaisempi ja toimii hyvin esimerkiksi soolosoitossa.

Dispositio
Urkurakentamo Erola 1985, n:o 29
 

I Sormio
II Sormio
Jalkio
Rohrflöte 8'
Gedackt 8'
Subbass 16'
Principal 4'
Gemshorn 4'
Gedacktpommer 8'
Blockflöte 2'
Principal 2'
 
Mixtur 2-3x
Vox humana 8'
 
 
Tremolo
 
 

 
Normaaliyhdistimet, II/P 4'
II sormio paisutuskaapissa
Urut kokivat muutostyön johdosta melkoisen kohennuksen, ja ainakin omien kokemusteni perusteella ne kuuluvat rakentajansa parhaimmistoon. Erityisesti ulkoasun siisteys ja puutyö ovat Erolalla hyvää.

Esittelytekstit Tommi Niskala ja kuvat Kristiina Ylitalo