SANA

Tuli Palo! (Ville Joensuu)

Näin kerran videon tulipalon kehittymisestä huoneessa. Viidessä minuutissa tuli saavuttaa sellaisen lämpötilan, että kaikki huoneessa oleva alkaa viimeistään palaa, vaikka liekit eivät siihen koskisikaan. Raamattu kertoo, että ”Herra on kuluttava tuli” 5.Moos. 4:24. Tämä kertoo Jumalan pyhyydestä ja myös tuomiosta. En haluaisi joutua tuon kaiken polttavan tuomion tulen ruuaksi! Jeesuksen sovitustyö kuitenkin muutti tuon tulen olemusta, onneksi. Jumala on edelleen kuluttava tuli, mutta tuo sama tuli ei ole enää vain tuhoava, vaan se voi olla myös puhdistava, uudistava ja elämää antava tuli Matt. 3:11-12. Tuon tulen kohteeksi janoan!

Jos haluat syttyä sydämeltäsi palamaan Jumalalle, innostua ja olla hänen käytössään, tiedät paikan minne mennä: Jumalan kasvojen eteen, hänen läsnäoloonsa. Silloin sinä sytyt niin kuin huone tulipalossa!

Olen monesti nähnyt kuinka paloautoja seuraa monta siviiliautoa kiinnostuneena missä palaa. Nuo ihmiset eivät tiedä missä palaa, mutta he suoraavat palomiehiä, jotka tietävät. Näin he löytävät tulen. Jos sinä itse olet löytänyt tulen ja syttynyt siitä, sinä johdatat ihmisiä sinne missä tuli on, Jumalan läheisyyteen. Myös sinusta tulee niin polttava, että ihmiset syttyvät sinusta, mutta ei sinuun, vaan Jumalaan.

Mene Jumalan kasvojen eteen kiittäen, ylistäen ja anoen ja anna tulen polttaa lika pois, puhdistaa ja luoda uutta elämää. Tee se yhä uudelleen! Huomaat, että tuli palo!

”Herra ohjatkoon sydämenne rakastamaan Jumalaa ja odottamaan kestävinä Kristusta.” 2. Tess. 3:5

Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä (Ville Joensuu)

Paavali kehottaa meitä: ”Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä” (Kol. 3: 2), ja ”Ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen” (Fil. 4: 8).

Raamattu opettaa meille periaatteen: se mitä katselemme ja ajattelemme vaikuttaa meihin ja muuttaa meitä. Siksi meidän tulisi ajatella ja katsella sitä, mikä on ”ylhäällä”, millainen Jumala on ja mitä hänellä on antaa. Se muuttaa meitä ja ajatuksiamme Hänen kaltaisekseen. Kun elämässämme on vaikeuksia, sairauksia, syntiä, riitaa, arvottomuuden tunnetta ym., saamme katsella asioita Jumalan näkökulmasta. Jumalan todellisuus on enemmän totta ja pysyvää kuin se mitä minä tunnen tai koen!

Jaakobilla oli joku käsitys tästä asiasta, kun hän laittoi hoitamansa pukit ja vuohet juomaan altaasta jossa oli juovikkaita risuja. Niinpä karitsat jotka syntyivät olivat juovikkaita. Minä en ainakaan tiedä mitään perinnöllisyysoppia (en juuri muutakaan perinnöllisyysoppia), joka kertoisi, että jos eläimet parittelevat juovikkaiden oksien edessä, jälkeläisistä tulee juovikkaita. Kysymys ei ollut perinnöllisyysopista, vaan periaatteesta jonka Jumala halusi meillekin opettaa. (Lue koko juttu 1. Moos. 30: 25-43). Mitä siis haluan tuijotella? Mitä haluan tuottaa?

Seuraavaan listaan on koottu 13 julistusta, jotka kiinnittävät sydämemme Jumalan todellisuuteen. Aloita päiväsi lukemalla ja uskomalla nämä ja katso kuinka Herra vaikuttaa elämääsi! Ja muista, että ne ovat totta joka hetki!

1. Jumalan luomana olen ainutlaatuinen ja arvokas Ps. 139:14

2. Jeesuksen veri puhdistaa minut kaikesta synnistä 1. Joh. 1:9

3. Olen kuollut synnille ja elän noudattaakseni Jumalan tahtoa Room. 6:11

4. Olen turvassa kaikissa tilanteissa, koska jumala on minun puolellani Ps. 91:1-

5. Jeesukseen uskovana saan elää iankaikkista elämää jo nyt Joh. 3:36

6. Elän yliluonnollisen Jumalan kanssa Ef. 1:17-21

7. Rukoukseni ovat voimallisia ja ne toimivat Jaak. 5:16

8. Jeesuksen nimessä julistan Jumalan rauhaa mielelleni, tunteilleni ja ruumiilleni – koko olemukselleni Joh. 14:17

9. Odotan, että Jumala osoittaa minulle hyvyyttään joka päivä Joh. 10:10

10. Jumala huolehtii kaikista tarpeistani Luuk. 12:29-31

11. Elämälläni on tarkoitus ja Jumalalla on minulle tehtävä Jer. 1:5

12. Pyhän Hengen kautta tuon Jumalan todellisuuden toisten ihmisten elämään Room. 15:29

13. Annan lahjani Jumalan käyttöön, jotta seurakunta rakentuisi ja ihmiset pelastuisivat 1. Piet. 4:10

(Julistukset by Lasse, Ville, Mika)

Tuhlaripojan veli 2 (Ville Joensuu)

”Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa.”

- Tuhlaripojan veli (Luuk. 15: 29)

Kerran monia vuosia sitten pari rippikoululaista kysyi minulta, aionko opettaa lapsilleni näitä samoja juttuja kuin heille, siis Raamattua. Vastasin, että ”joo, tottakai”. Tytöt olivat huolestuneita. Heidän mielestään kaikkien piti saada olla vapaita. Lasten piti itse saada valita mitä kuulisivat ja uskoisivat. Jeesus sanoi, että hän tekee meistä todellisesti vapaita. Ihmisillä on kuitenkin vähän eri käsitys: Jeesus sulkee meidät vankilaan, missä ei ole mitään vapautta. Liekö meillä uskovilla osuutta asiaan, että tällainen käsitys on päässyt syntymään?

Meillä ei ole vapautta tehdä syntiä ja rikkoa Jumalan tahtoa vastaan eikä olla ajattelematta myös toisen parasta, mutta meillä on kaikki vapaus rakastaa lähimmäistä (ihmistä) ja etsiä hyvän Jumalan läsnäoloa ja tahtoa ja tuoda se elämäämme ja ympärillemme. Uskovana saan myös olla vapaa synnistä. Ei niin etten enää tekisi syntiä ja väärin, vaan niin, että olen ne kaikki saanut jo anteeksi. Jeesus on kärsinyt minun rangaistukseni.

Moni meistä uskovista (luen itseni mukaan) taitaa kuitenkin olla raatamassa Jumalalle päivittäin. Me ajattelemme, että meidän täytyy sitä ja tätä, ja kuitenkaan, vaikka niin kovasti raadamme, Jumala ei meille mitään anna, juhlista puhumattakaan. Emme koe olevamme vapaita, vaan orjia väärällä tavalla. Jeesus on kuitenkin vapauttanut meidät myös raatamisesta!

”Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun.”

- Tuhlaripojan veljen Isä (Luuk. 15: 31)

Isä, joka vertauksessa kuvaa Jumalaa, sanoo pojalleen, että kaikki minun oma on myös sinun! Ei meidän tarvitse raataa, että olisimme Isän lapsia. Olemme (uudesti)syntyneet Jumalan lapsiksi, kun uskomme Jeesukseen. Olemme Isän lapsia ja kaikki on meidän. Emme lisää mitään pottiin raatamalla. Voinhan toki yrittää ansaita Jumalan suosiota lukemalla tunnin päivässä Raamattua ja rukoilemalla kaksi tuntia sekä paastoamalla itseni kurjaksi. Mutta ainahan voit lukea vähän kauemminkin, rukoilla vähän enemmän ja kiihkeämmin ja paastota pitempään ja sitten vielä vähän paremmin... Et kuitenkaan koskaan voi tehdä sitä riittävästi tai tarpeeksi hyvin! Siksi ehdotan toista vaihtoehtoa: Jeesus on elänyt täydellisen elämän Jumalan tahdon mukaan ja ollut täydellisen kuuliainen Jumalalle sinun puolestasi. Ota se vastaan uskolla, niin se on sinun, ihan niin kuin olisit itse sen tehnyt. Olet vapaa raatamisesta!

”Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo.”

- Paavali (Room. 10: 4)

”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan / täyttämään”

- Jeesus (Matt. 5: 17)

Jeesus on: 1. Täyttänyt Jumalan lain sinun puolestasi eli elänyt täydellisesti. 2. Toteuttanut kaikki VT:n ennustukset ja lupaukset pelastajasta. 3. Kärsinyt lain määräämän tuomion rikkomuksista eli synneistä sinun puolestasi. Siksi olet vapaa laista ja raatamisesta!

Ajatus suorittamisesta istuu meissä vaan niin lujassa. Näinhän se oli itse tuhlaripojassakin.

”En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon”

- Tuhlaripoika (Luuk. 15: 19)

Tuhlaripoika ajatteli, että hän korvaa isälle kaiken tekemällä työtä palkkalaisena. Mutta tämä ei isukille käynyt, hän ei edes antanut pojan jatkaa sinne asti anteeksipyyntöään. Hän haetutti pojalle kengät, sormuksen ja parhaat vaatteet, kaikki täyden lapsen, vapaan miehen ja perillisen merkkejä!

Jumalan porukoissa on kaikki armoa! Jumalan siunaus, rauha jne. on valmiina meitä varten! Ne on jo ostettu ja maksettu, et voi siihen mitään lisätä raatamisellasi! Kaikki on valmista. Ojennetaan käsi ja poimitaan nuo hedelmät.

Tältä pohjalta, ”valmiiksi katetulta pöydältä ja ylitsevuotavan maljan ääreltä”, on vapauttavaa alkaa etsiä Jumalan tuntemista ja läheisyyttä. Etsiä Sanasta elävää Jumalaa, rukoilla ja viipyä Herran edessä, kuunnella, mitä asiaa isukilla on minulle. Mikä etuoikeus!!!

Muutama käytännön vinkki:

1. Kiitä Herraa vapaudesta: siitä, että Jeesus on sovittanut syntisi ja saat olla vapaa synnistä ja rangaistuksesta, ja siitä, että Jeesus on täyttänyt kaikki vaatimukset sinun puolestasi.

2. Ole kurinalainen säännöllisessä Raamatun lukemisessa ja rukouksessa, mutta jos olet sippi tms., muistuta itseäsi kohdasta 1 ja anna Herran hoitaa sinua vaikka hiljaisuudessa.

3. Älä usko valheisiin! Valhe: jos en pysty lukemaan Raamattua ja rukoilemaan, Jumala rakastaa minua vähemmän ja rankaisee minua. Valhe: Minun on pakko, pakko, pakko!

4. Voit rukoilla tai kuunnella Sanaa esim. lenkillä, saunassa, siivotessa, nurmikkoa leikatessa...

    

Tuhlaajapojan veli 1 (Ville Joensuu)

Luuk 15. 1-3, 25-32

Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. 2 Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: "Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.3 Silloin Jeesus esitti heille vertauksen...

Fariseukset moittivat Jeesusta, kun hän veljeili syntisten kanssa. Jeesus kertoi heille siksi muutaman vertauksen, joilla hän osoitti Isän (Jumalan) sydämen asenteen syntistä ihmistä kohtaan. Viimeisestä vertauksesta löytyy myös fariseusten asenne. Se oli tuhlaajapojan veljen asenne pelastunutta velipoikaa kohtaan. Veljen asenne nousi tuomion näkökulmasta. Se oli myös useasti fariseusten näkökulma. Luulen, että olemme itsekin viljelleet tuota asennetta joskus ja olemme myös saaneet sitä itse kokea. Viime aikojen tapahtumat maailmalla ja Suomessa ovat omiaan nostamaan vanhemman veljen asenteen eli tuomion asenteen pintaan. Mutta onko se Isän asenne?

"Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin.26 Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä. 27 Palvelija vastasi: 'Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.'(Nuorempi veli oli pyytänyt isältä ennakkoperinnön ja pistänyt kaiken menemään ”viinaan ja naisiin”. Omatunto alkoi kuitenkin painaa ja kaipuu isän luokse sai hänet palaamaan takaisin kotiin anteeksipyynnön kanssa.) 28 Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos ja suostutteli häntä, 29 mutta hän vastasi: 'Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. 30 Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!' 31 Isä vastasi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. 32 Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.'"

On helppo huomata, että Isän ja vanhemman veljen vastaanotto on aivan erilainen. Nykypäivään sovellettuna vanhemman veljen ajatukset voivat kulkea jotenkin näin: ”Miten tuokin on tänne tullut, tietäisivätpä ihmiset mitä tuokin on puhunut ja missä se kulkee... Tuo ei tule ikinä pelastumaan... Tuo on rypenyt kaikki maailman ojat ja nyt kun tuli uskoon niin kaikki haluaa kyllä sitä kuulla, minä olen ollut 25 vuotta uskossa eikä ole juuri koskaan pyydetty puhumaan... No, ne nyt on niitä, niitten tilaisuuteen en ainakaan mene... Kaikenlaisia kieroituneita sitä nykyään on, pysyisivät täältä ainakin pois.” Vertailun vuoksi katsotaan vähän Jeesuksen asennetta. Koska Jeesus on Jumalan olemuksen kuva, Jeesuksen asenne lienee Jumalan asenne.

Matt. 5: 43-45

Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' 44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, 45 jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.

Jumalan rakkaus kohdistuu jopa hänen vihamiehiinsäkin ja hän antaa heille yhtälailla kuin omilleen. Paavali kirjoittaa Roomalaisille, että Jumala osoitti rakkauttaan meitä kohtaan lähettämällä Jeesuksen vapahtajaksi, kun me vielä olimme syntisiä, eli hänen vihollisiaan. Jumalan lapsi tekee samoin.

Luuk. 9: 51-56

Kun Jeesuksen taivaaseenottamisen aika oli lähenemässä, hän suuntasi kulkunsa Jerusalemia kohti. 52Edellään hän lähetti sananviejiä. Nämä lähtivät matkaan ja menivät erääseen Samarian kylään valmistelemaan Jeesuksen tuloa. 53 Kyläläiset kuitenkin kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan, koska hän oli matkalla Jerusalemiin. 54Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes kuulivat tästä, he sanoivat: "Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät [niin kuin Eliakin teki]?"Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia [ja sanoi: "Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette. 56 Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelastamaan."].* 56 Yhdessä he jatkoivat matkaa toiseen kylään.

Opetuslapset olivat valmiita tuhoamaan koko kylän! Jeesus nuhtelee heitä! Ei Jeesus tullut kadottamaan vaan pelastamaan.

Luuk. 13: 6-9

eesus esitti vielä vertauksen: "Eräällä miehellä oli viinitarhassaan kasvamassa viikunapuu. Hän meni etsimään siitä hedelmiä, mutta ei löytänyt. 7 Silloin hän sanoi puutarhurille: 'Jo kolmena vuotena olen käynyt etsimässä hedelmiä tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se, sehän vain vie voiman maasta.' 8Mutta puutarhuri vastasi: 'Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä. 9 Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää. Jollei niin käy, käske sitten kaataa se.'"

Puutarhuri kertoo Jeesuksen asenteen. Anna sille vielä aikaa. Minä teen kaikkeni, että se kantaisi hedelmää. Tuhlaajapojan veljen käsissä viikunapuu olisi ollut tynkä jo kauan sitten.

2.Kor. 5: 18-21

Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. 19 Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. 20 Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. 21 Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.

Paavali kertoo, mitä Jeesus teki ja mitä meidän siksi tulisi julistaa. Meillä ei ole tuomion julistamisen tehtävää (virkaa) vaan sovinnon julistamisen tehtävä. Ihmisten synnit on jo sovitettu, ne ovat jo saaneet tuomionsa. Kukaan muu ei voi tuomita ihmistä kadotukseen kuin Jumala ja hän on halunnut sovittanut syntimme. Jos emme vastaanota sovitusta, tuomitsemme itse itsemme, niin kuin Johannes kirjoittaa (joh. 3:16-18).

Meidän ei siis pidä ensi sijassa julistaa tuomiota tai tuomioita ihmisille ja maailmalle, vaan ennen kaikkea sovitusta!

Että kukaan ei saisi väärää käsitystä, kerron mitä en tarkoita:

• En tarkoita, ettei olisi olemassa oikeaa ja väärää ja etteikö Raamatusta löytyisi selkeää opetusta mikä on syntiä. On olemassa oikea ja väärä, josta Jumala meille Raamatussa kertoo. Raamattu on Jumalan sanaa ja siksi muuttumaton.

• En tarkoita, ettei pitäisi julistaa Jumalan lakia/tahtoa. Jos lakia ei julisteta, emme voi ymmärtää olevamme syntisiä, jotka tarvitsevat sovitusta. Kyllähän Jeesuskin julisti lakia niille, jotka luulivat voivansa pelastaa itsensä hyvällä elämällään.

• En tarkoita, ettei olisi tuomiota. Tuomion päivä tulee, jolloin Jumala itse tuomitsee maailman. Silloin jokainen Jeesukseen uskova pääsee taivaaseen ja jokainen joka ei ole Jeesuskeen turvautunut joutuu kadotukseen.

Nyt ei kuitenkaan ole vielä tuomion päivä, vaan armon aika! Ja niin kauan kuin on armon aikaa, meidän täytyy kertoa sovituksesta sanoin ja teoin. Meidän tulee tuoda valoon Jeesuksen muuttava ja elämän kauhujen kuiluista nostava armo, rakkaus ja voima. Jeesus tahtoo puhdistaa synnistä , päästää pahasta ja korjata rikki mennyttä elämää! Meidän tulee rukoilla vihamiestemme ja niiden puolesta, jotka ajattelevat ja uskovat eri tavalla ja osoittaa heille Jeesuksen rakkautta. Paavali kehottaa: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli”, ja Jeesus sanoi: ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät!” Meidän tulee siis tehdä sitä, mitä Jeesuskin teki ja meillä tulisi olla Jeesuksen mieli.

Luuk. 6: 37

"Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi (kadotustuomiota), niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan."

Tänä päivänä Suomessa taistellaan monista tärkeistä Jumalan sanan totuuksista. Jotenkin tuntuu, että pelkällä väittelemisellä ja älyllisyydellä ei näitä taisteluja voiteta, vaikka niillä onkin oma tärkeä paikkansa.

Ihmisten on nähtävä Jeesuksen muuttava voima. Kerrotaan ihmisille, miten Jeesus on meitä auttanut, miten muuttanut, millaisista vaikeuksista nostanut! Kerrotaan heille todistuksemme, näytetään heille ilomme ja rauhamme ja annetaan niiden vaikuttaa.

Kuivaa maata, osa 2 (Ville Joensuu)

Viimeksi kirjoitin kuivasta maasta ja siitä kuinka se tarvitsee vettä. Nämä eivät ole mitään puutarhan hoito-ohjeita, vaan hengellisiä vertauskuvia.(osa 1 löytyy alempaa)

Elämme hengellisesti kuivan maaperän keskellä, mutta meillä uskovilla on sisällämme Jumalan elävän veden virta, Pyhä Henki, jonka on tarkoitus kummuta meistä ja herättää eloon kuiva maa.

Kuitenkin me uskovat elämme jotenkin kuin talvihorroksessa (muulloinkin kun talvella) huomaamatta mahdollisuuksiamme ja vastuutamme muuttaa elämää ympärillämme. Olemme kuin Gideon, joka peloissaan ja antautuneena pui viljaa viinikuurnassa piilossa midianilaisilta, jotka pitivät Israelia pilkkanaan (Tuom. 6). Herran enkeli sanoi pelokkalle ja antautuneelle Gideonille: ”Herra on kanssasi, sinä urhea soturi!... Käytä sitä voimaa, joka sinussa on. Mene ja pelasta Israel midianilaisten käsistä. Minä lähetän sinut!...Kun minä olen sinun kanssasi, sinä kukistat midianilaiset, aivan kuin vastassasi olisi yksi ainoa mies.” Niinhän Gideon sitten voitti 300 soturilla koko midianilaisten armeijan. Ei omalla voimallaan, vaan kaikkivaltiaan Jumalan voimalla. Jumala kuitenkin käytti Gideonia ja sitä mitä oli häneen luonut.

Voimme päivitellä maamme hengellistä johtoa (syystäkin), mutta se ei ole vastaus kuivuuden poistamiseen. Meidän (uskovien) on ryömittävä piiloistamme ja otettava nuo Herran enkelin sanat kohdallemme. Ei ole mitään hävettävää tai vähäteltävää! Miksi olisi, olet taivaan ja maan Luojan hommissa? Sinä olet Jumalan urhea soturi! Olet sinä! Kun Jumalan elävän veden virrat kuohuvat meidän sydämissämme ja sydämistämme, ei niitä voi mikään pysäyttää! Jeesus sanoi: ”...joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” (Joh. 4: 14)

Psalmissa 67 kerrotaan ytimekkäästi meidän tehtävämme ja miten se saadaan suoritetuksi. Samalla se vastaa kysymykseen, miten Jumalan virrat saavat meidät täyttää, niin että niistä tulee meissä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä. ”Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä, hän kirkastakoon meille kasvonsa. Silloin koko maa oppii tuntemaan sinun tiesi, Jumala, ja kaikki kansat saavat tietää, että sinä autat.”

Jumalan on oltava meille armollinen ja siunattava meitä runsaasti. Meidän on oltava hänen kasvojensa edessä, etsittävä ja kaivattava häntä, hänen läheisyyttään ja kosketustaan, pyydettävä, että hän voitelisi meidät tuoksuvalla öljyllä (Pyhällä Hengellä, Ps. 23) niin että maljamme on ylitsevuotavainen. Jeesus lupaa: etsivä löytää; joka uskoo minuun, hänen sisimmästään kumpuavat elämän veden virrat; siitä vedestä jota minä annan, tulee hänessä lähde. Yhdellä lauseella sanottuna, Jeesuksen on valloitettava meidän sydämemme! Silloin koko maa oppii tuntemaan sinun tiesi, Jumala.

Jeesuksen on valloitettava meidän sydämemme, jotta me (tai tietenkin Jeesus), voisimme valloittaa sydämiä Jeesukselle. Ei omalla voimallamme, vaan kaikkivaltiaan Jumalan voimalla!

Lopuksi: ”Herra on kanssasi, sinä urhea soturi!... Käytä sitä voimaa, joka sinussa on. Mene ja pelasta Israel midianilaisten käsistä. Minä lähetän sinut!

Seuraavalla kerralla joitakin käytännön esimerkkejä, miten voimme tuoda Jumalan elävän veden virrat ihmisten elämään. Seuraa seinää. 

Kuivaa maata, osa 1 (Ville Joensuu)

Lueskelin Raamatusta Joelin kirjaa. Siinä on paljon sellaista, joka sai minut ajattelemaan tätä ja tulevaakin aikaa Suomessa. Joelin kirjan juoni etenee jotenkin näin: Kansa on epäuskoinen ja harjoittaa epäjumalanpalvelusta – rangaistuksena tuho ja kuivuus. Jumala kutsuu katumukseen armossaan – kansan katumus ja sydämen kääntyminen. Jumala lupaa uudistaa ja antaakin Pyhän Henkensä – hedelmällisyys, ylitsevuotava siunaus.

Kirjassa on monia kohtia, jotka vertauskuvallisesti ainakin minulle puhuivat paljon. 1:10 ”sato on tuhottu, viini kuivunut, öljy ehtynyt”, 1:17 ”siemenjyvät ovat korventuneet kuokitun maan pintaan”, 1: 20 ”vesipurot ovat kuivuneet”, 1:16 ”ilo ja riemu on kadonnut Jumalamme huoneesta”. Maa on siis kuiva, vettä ei ole, ei ole hedelmiä ja satoa, ilo on kadonnut, ei ole antaa mitään Jumalalle.

Maa on niin kuivaa, että siemenet eivät kasva. Mieleen tulee Jeesuksen kylväjä vertaus, jossa kovaan maahan heitetyt siemenet joutuivat heti lintujen (Paholaisen) suuhun. Suomessa ihmiset ovat yhä enemmän pihalla Raamatun asioista. He eivät ymmärrä niitä, ne eivät ole kiinnostavia, eivätkä ne kohtaa. Siemen ei pääse maahan asti. Vaikka kirkossa kylvetään, niin se ei auta, koska ihmiset eivät ole kirkossa. Maa on niin kuivaa, että siemenet menevät hukkaan. (Uskon kyllä, että Jumalan sana tekee aina työtä, silloinkin kun sitä ei ymmärretä tai arvosteta).

Viini on kuivunut. Viini on veren, ja erityisesti Jeesuksen sovitusveren, vertauskuva – muistathan ehtoollisen. Maastamme on kuivumassa selkeä ja oikea Jeesuksen sovitustyön evankeliumi. Se on laimennettu kohta mehuksi.

Öljy on Pyhän Hengen vertauskuva. Sekin on ehtynyt Sanan ja Jumalan itsensä kunnioittamisen vähetessä. Ilo on kadonnut Jumalan temppelistä. Meiltä monilta uskovilta voi aivan oikeutetusti kysyä: onko sulla joku hätä, vai oletko vain uskossa? No, eihän meillä kurjilla syntisillä hyvä olo voi ollakaan. Olisikohan meidän aika välillä tuntea olevamme Jumalan rakkaita pelastettuja lapsia!?

Kun maa on kuivaa, ei siemen idä, hedelmiä ei kasva, ei saada viiniä eikä öljyä. Mikä neuvoksi, kun maa on kuivaa? Kuiva maa tarvitsee vettä!

Samaan aikaan toisaalla:

Ps. 84: 6-7 ” Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle. Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa.” Tässä puhutaan Jumalan kansasta, hänen lapsistaan, häneen uskovista. Kun he kulkevat kuivassa laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde! Te rakkaat Jeesukseen uskovat, olette tämän maan toivo! Kuiva maa kaipaa vettä, että siemenet itävät ja hedelmät kasvavat, ja niin me, koko maana, voimme tuottaa jälleen hedelmää Jumalalle, viini (Jeesuksen sovitustyön sanoma) ja öljy (Pyhän Hengen toiminta) virtaavat jälleen sanoina ja tekoina.

Joelin kirjassa, samoin kuin esim. Hesekielin kirjassa mainitaan lähde, joka kumpuaa Herran huoneesta ja jonka varrella kaikki kasvaa (Joel 4:18, Hes 47). Jeesus sanoi: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään kumpuavat elämän veden virrat.” Tällä Jeesus tarkoitti Pyhää Henkeä. Jumalan temppelistä/Jeesuksesta lähtevät elävän veden virrat. Jokaisen uskovan sydämestä tuo elävän veden virta vuotaa lähteenä sinne missä hän on, jos vain antaa sen vuotaa. Liian kauan olemme pitäneet nuo lähteet vain pienenä lirinä. Mutta jos ne virtaavat voimalla, mitkään vallat tai johtajat eivät niitä pidättele.

Suomi on tuhansien järvien maa. Voisiko se olla myös tuhansien Jumalan virtojen maa (Joel 4:18). Meillä uskovilla on tuo Jeesukselta tuleva lähde, Pyhä Henki, sydämessämme, ja Jumala tarvitsee meitä! Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Menkää siis (te) ja tehkää kaikki kansat...” Seurakunta on Jeesuksen täyteys maan päällä (Ef. 1:23), hänen ruumiinsa: kädet, jalat, suu, korvat, sydän... Laulussa lauletaan: ”meeee ollaan hiiistorian tekijöitäääää!” Ja näin se on! Tämä maa tarvitsee sinua, Jumala tarvitsee sinua!

Ensi kerralla sitten jotain siitä, miten tuo Jumalan virta saisi meidät täyttää ja tulvia ympärillemme ja mitä käytännössä voisi olla tämän maan/ihmisten maaperän kasteleminen. Pysy kanavalla ja seuraa seinää!        

Liisan matikankoe (Sami Huttula)

Liisa ei ollut saanut edellisenä yönä nukuttua silmäystäkään. Hän tiesi, että tänään palautettaisiin viime torstaina tehdyt matikankokeet. Liisa myös muisti, kuinka hän oli tuona torstaiaamuna kirjoittanut paperiin vain oman nimensä ja luokkansa johon hän kuului. Yhden ainuttakaan laskua Liisa ei ollut osannut. Vain pienet surulliset kasvot hän oli piirtänyt ruutuun, johon opettajalla oli tapana merkata numero.Usein Liisa sai siihen ruutuun kaseja tai ysejä, mutta nyt tulisi aivan varmasti nelonen.

Ei Liisa opettajan takia kuitenkaan niin surrut, eikä myöskään kavereidensa takia, sillä heillehän hän voisi aina valehdella jonkun hyvän numeron minkä hän muka oli saanut ja piilottaa koe sitten syvälle reppuun, mutta isä huoletti Liisaa. Liisan isä oli nimittäin hyvin ankara ja hän vaati Liisalta aina täydellistä suoritusta. Virheitä ei saanut tehdä, eikä varsinkaan koulussa ollut lupaa saada huonoja numeroita. Liisaa pelotti. Hän pelkäsi sitä rangaistusta minkä hän tulisi saamaan. Hän tunsi pettäneensä isänsä.

Vihdoin tuli se kokeiden palauttamisen hetki ja nyt Liisa astui jonossa ensimmäiseksi opettajan eteen, katse luotuna maahan. Mutta mitä ihmettä? Liisan kasvot jähmettyivät hämmästyksestä paikoilleen. Opettaja ojensi kokeen Liisan käteen ja hän hymyili leveästi ja sanoi: ”Minä olen hyvin ylpeä sinusta Liisa”. Liisan silmistä alkoivat pienet kyyneleet valua ja suu kääntyä hymyyn. Koepaperissa noiden surullisten kasvojen päälle oli kirjoitettu opettajan mustekynällä numero kymmenen. Paperi oli täynnä hyvin kaunista käsialaa, kauneinta mitä Liisa oli koskaan nähnyt. Joka ikinen vastaus oli täydellinen. Ei yhden yhtäkään virhettä kokeessa ollut. ”Kuka tämän on oikein tehnyt puolestani?”, Liisa ihmetteli.

-

Jumala vaatii ihmiseltä täydellistä elämää. Me emme siihen kykene. Jokainen paha ajatus, teko, motiivi tai sana joka loukkaa lähimmäistä tai Jumalan vanhurskasta tahtoa, on sellainen synti, josta iankaikkinen ero Jumalasta on ansaittu. Me olemme syntiä tehneet ja kadotuksen ansainneet. Siksipä Jumala lähetti tänne ainoan Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, joka eli meidän puolestamme täydellisen elämän ja kärsi syntiemme rangaistuksen, eron Jumalasta. Se oli myös tämän tarinan opetus. Niin kuin Liisan kokeen joku oli tehnyt hänen puolestaan, niin on Jeesus valmistanut meille tien taivaaseen, meidän puolestamme. Hän eli, kuoli ja ylösnousi, että meillä olisi rauha Jumalan kanssa. Siksi, että me pelastuisimme.

Jes. 53:5

…vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.