Toiminta-ajatus

Mikä on se seurakunta?

 

 Usein huomaan ajateltavan, että kirkko ja seurakunta mielletään yhdeksi monista palvelulaitoksista, joka on muiden järjestöjen ja organisaatioiden rinnalla antamassa omia palvelujaan. Seurakunta antaisi näin kaiketi ns. ”uskontopalveluja” eli pitää päiväkerhoa lapsille, järjestää nuorten toimintaa, vanhusten piirejä tai diakonista apua sitä tarvitseville.

 

Jostakin näkökulmasta katsottuna seurakunnan tehtävä voidaan nähdä näin, mutta tämä näkökulma ei ole oikea kristillistä sanomasta käsin. Kristillisen sanoman kannalta seurakunta on - ei palvelun tuottaja vaan yhteisö: Perhepiiri, jonka tehtävänä on kuten perheessä kuuluukin pitää huolta toinen toisestaan. Seurakunta ei siis ole laitos, ei niinkään organisaatio, vaan organismi, jonka jäsenet kuuluvat ”samaan ruumiiseen”, mutta jonka eri jäsenillä on kullakin omat tehtävänsä ja vastuunsa. Taivaallisen Isän antamat lahjat on pantava yhteisen hyvän toteuttamiseen.   Elämän tarkoituksen toteuttaminen ei ole yksilön ”juttu”, vaan yhteisöllinen asia.

 

Seurakunta on palkannut tehtäviensä toteuttamiseen jonkin verran työväkeä, mutta tämän työväen tehtävä on ennen muuta olla velvoittamassa ja organisoimassa laajat joukot Jumalan valtakunnan elopellolle. Oikea seurakunta toimii jäsentensä kautta. Lähimmäisyyden kautta. Surevaa ei jätetä. Lähipiiri ottaa vastuun. Vanhan ajan yhteisöissä tämä toimi: Kotinsa menettäneelle perheelle pystytettiin talkoilla ja keräyksillä uusi talo. Surukotiin mentiin kysymään miten täällä jaksetaan vielä viikkojenkin kuluttua hautajaisista. Ongelmilta ei käännetty katsetta yksityisyyden nimissä, vaan tosissaan mietittiin, mitä minä voisin ja mitä minun pitäisi tehdä lähimmäisteni hyväksi. Kaikessa tässä toteutui hienolla tavalla se mitä on kristillinen lähimmäisyys. Se ei ole joitakin korulauseita, vaan hyvin arkipäiväistä ja maanläheistä elämää.

Kristillisen sanoman vihollinen tässä ajassa on välinpitämättömyys. Yksityisyyden suojaan on niin helppo paeta ja sälyttää vastuu itseltä pois viranomaisille, yhteiskunnalle, kirkolle.

 

Uusi testamentti puhuu yleisestä pappeudesta, mikä merkitsee sitä, että jokaisella kristityllä on oikeus ja velvollisuus olla mukana omine lahjoineen siinä julistuksen ja palvelun tehtävässä, jonka Herra Jeesus seurakunnalleen jätti. Näiden tehtävien hoidossa Hän on luvannut olla antamassa meille voimansa ja siunauksensa. Tämän vastuun ottaminen tuo elämään mielekkyyttä ja tarkoitusta, joka niin usein aikamme ihmiseltä tuntuu olevan kadoksissa.

 

”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän, rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseen”.

                                                                                       Hannu Kujala

                                                                                       kirkkoherra